Itkuhälytin

    Anoppi osti taannoin itkuhälyttimet, ja ohjekirjaa lukiessani totesin niiden olevan ihan normaalit radiopuhelimet. Latasin puhelimiin virtaa ja kokeilimme niitä, aluksi seisoin saunassa ja puhuin vaimokkeelle joka oli olohuoneessa. Vaimoke lähti rattailla tekemään lenkkiä ja otti puhelimen mukaansa. Parin kilometrin päässä toisistamme aloimme puhumaan kuuluvuus oli hyvä. Vaimoke sanoi että puhuisi hiljempaa kun oli menossa yhden pihan ohi missä oli porukkaa ulkona syömässä. Minä siitä innostuneena huusin radiopuhelimeen; Hei äiti vaikka mä oonkin 21 vuotias onko mun vieläkin pakko olla rattaissa.... Vaimoke tuli aika vauhdilla kotiin. Sen jälkeen puhelimia on käytetty ainoastaan itkuhälyttiminä.

Supersankari

     Meidän perheessä määrätyt kotityöt ja lasten hoito jutut jakaantuvat tasaisesti, tietysti silloin kun olen paikalla (vaimoke on tästäkin eri mieltä). Olen huomannut ettei vaimoke niin perusta imuroinnista ja minulle se taas on miellyttävä tapahtuma, mikä sen parempaa kun vääntää imurista tehot täysille 1200 ja antaa mennä. Isän vauhdin hurmassa pölyt saavat kyytiä, välillä myös jalkalistat.
Tuttipullojen pesemisestä nautin olenhan siihenkin keksinyt oman syystemin, radio pauhamaan, tutit irti ja fairya niihin, pulloihin myös, harja heilumaan ja odotusta että vesi kiehuu, radiosta soi; keitä ne on ne sankarit.
Vaippojen vaihto on myös mukavan haasteellista ja palkitsevaa, mikä parempaa kun pyyhkiä kakkaa pyllystä pois, adhd liikkuu edessä ja nauraa ettei ton ison ihmisen tekemisestä mitään tule. Yleensä isi onnistuu tässäkin.
     Isät tässä vaiheessa ajattelee että äidit pitävät heitä supersankareina. Isät myös ajattelee että äidit samassa tilanteessa tekevät työtänsä.
Vaimoke sinä olet mun SUPERSANKARI.

Kuume nousee...

          Kävin katsomassa uutta tilavaa perheautoa, perheemme on lisääntynyt ja toiveissa on vielä lisääkin vaipan vaihtoa. Auto kuume alkoi samantien nousta. Aloin miettiä äitien vauvakuumetta. Jos se on yhtään samalla tasolla kuin isien autokuume, miten ihmeessä äidit kestävät sen pitkän odotuksen. Itse en vauvakuumetta koe niin pahana, toki toivon lasta ja olen innoissani siitä. Autonhan saa kun vaan menee liikkeeseen ja se on siinä. Voi äitejä totean.

          Työpaikkaame tuli uusi kaveri töihin ja muutaman keskustelun jälkeen huomasimme asuvamme samalla suunnalla. Kimppakyyti oli alkanut. Rattoisat aamu ja päivä kyyti keskustelut toivat ilmi että heidän perheessä odotellaan uutta tulokasta. Eilen tullessamme töistä kotiin, keskustelimme kuinka autoon saa vauvan istuimen laitettua kiinni. Siitä keskustelu siirtyi sittereihin ja muihin vauvalle tärkeisiin tarpeisiin. Vaihdoimme ajatuksia innoissamme, meillä on ainakin yksi yhteinen asia, vauvat. Tohkeissamme kun olimme matka taittui rattoisasti ja odotan innolla seuraavaa aamua. Äidit varmaan ajattelee, et siellä ne äijän köriläät menee töihin ja puhuu auton hevosvoimista ja muusta turhasta. Osataan mekin olla pehmoja.

Kyllä isi osaa

Katsoin Danielia, kun hän istui sitterissä tänään, hän oli rauhallinen ja seurasi kun isi touhusi. Laitoin valmiiksi paikkoja ja lapsenhoito tarvikkeita. Tuttipullot ja tutit kiehautin kattilassa. Vinkkasin pojalleni että olemme nyt aivan kahden. Seuraavaksi otin esille vaipan, pyllypyyhkeet ja kuivan bodyn, jos sille olisi tarvetta. Silmäilin helistimien paikan ja kaikki lelut, mistä olisi tarpeen tulleen ollut apua. Laitoin lastenrattaat oikeaan asentoon ja varmuudeksi otin esille sadesuojan jos sille olisi tarvetta. Katsoin poikaani, hän hymyili, tuli taas paljon varmempi olo. Olin varma, että nyt minulla oli esillä kaikki tarpeellinen, samassa ovi aukesi ja äiti tuli kaupasta kotiin.
Huomaan, että omalla kohdalla valmistaudun eri tavalla asioihin kuin vaimoke. Ehkäpä se on vain äitien selkärangassa tuo lastenhoito. Mutta pitää muistuttaa, että kyllä isät parhaansa yrittää.

Vauva

Meidän Daniel on tänään tasan viisi kuukautta, pieni vauva vielä mutta silti niin paljon kasvanut ja kehittynyt että tuntuu jokaisten päiväunien jälkeen isommalta. Neuvolan 4kk mitat olivat 8,6 kg ja 68,5 cm, äidin ei tarvitse mennä punttisalille kun kantelee poikaa kaikki päivät. Sen jälkeen kun Daniel alkoi istumisharjoittelut ei hän ole suostunut olemaan kuin sylissä istumassa, sitterissä viihtyy ehkä viisi minuuttia ja senkin ajan pyrkii koko ajan istuma asentoon. Lattialla kääntyy heti mahalleen ja hetken päästä alkaa huuto kun ei pääse takaisin selälleen, niinpä äidin päivät menee tällä hetkellä vauvaa kannellen. Jouduin tänään ottamaan vanhan puhelimen käyttöön kun uuden puhelimen laturi jäi reissussa sukulaisten luokse. Vanhasta puhelimesta löysin tekstiviestejä joita olin kirjoitellut loppuraskauden aikana, niissä tuskasteltiin raskausajan vaivoja kaverini kanssa joka oli myös raskaana. Silloin vannoin etten ikinä unohda miten rasittavaa on olla raskaana. Mutta nyt kun synnytyksestä on viisi kuukautta olemme miehen kanssa jo alkaneet haaveilla uudesta lapsesta mutta sitä ennen pitää pienen rakkauspakkauksen kasvaa ainakin muutaman kuukauden lisää ja äidin saada nukuttua univelkoja.

Pyykkipäivä...

Sunnuntai voisi olla hyvä pyykkäyspäivä, lapsiperheessä se tuntuu olevan joka päivä.
Tällä hetkellä kun ollaan siirrytty nuoremman kanssa hedelmä ja vihannes soseisiin, pyykki vuori kasvaa nopeammassa tahdissa. Tokihan ruokalappua käytämme, mutta jostain kumman syystä poika näyttää ruokailun jälkeen siltä, että olisi sen yllättänyt takapihan kuralätäköstä.
Pyykkipinoa lajitellessa käteeni osui vauvan sukka. Muistan kun menimme kesäkuussa Turkuun lomamatkalle. Olimme ajaneet noin 100 kilometriä kun nuorin alkoi pitää itsestään meteliä, aika oli pysähtyä. Ajoin ensimmäiseen kahvioon mikä tuli moottoritien varressa vastaan. Vaimoke hoiti ruokinta puolen itse lähdin hakemaan virvokkeita ja kahvia. Autoon istuessa tunsin takamuksessa jotain outoa ja hetken tutkiessa piti nousta autosta pois. Vilkaisu ympärille ja käsi housuihin, takamuksen ja kalsareiden välissä oli vauvan sukka. Minä nolona, yhdyin kuitenkin vaimokkeen nauruun. Vaimoke vielä kommentoi kuitenkin lopuksi, jos sun sukka housuihin pitää laittaa, laita se oikealle puolelle.

Lasten huonetta sisustamassa..

Isillä ei ole enää pelihuonetta, isillä ei ole enää omaa paikkaa, isillä ei ole enää sohvaa minne mennä mököttämään
.
Mutta lapsella on oma huone ja siitä tuli erittäin tyylikäs, kyllä vaavin kelpaa. Tokihan menee hetki, jotta voimme omasta makuuhuoneesta vauvan sinne siirtää. Heti kun malttaa nukkua yön yli siirrän sängyn sinne. Pitää vaan jaksaa odottaa.

Telkkarista kuultua ja äidin itselleen oljenkorreksi ottaneena. MUN TOIVEET ON SUN TOIVEET jotenkin se toimii meidänkin perheessä, Joten isillä ei ole enää omaa paikkaa...

Nopeat syövät hitaat..

Muistan ensimmäisen pojan kohdalla vuonna 2007 kättärille mennessä kello oli 24.00 ja poika oli isän silmien edessä 1.17 nopea kaveri, siinä ihmetellessä kysyin kätilöltä että koska synnytys alkaa. Olin kuullut pitkistä synnytyksistä paljon juttuja ja siihen olin henkisesti valmistautunut, toisin kävi.

Nykyisen avovaimon kanssa 4 vuotta myöhemmin matka kohti hyvinkään sairaalaa tuotti toisen pojan. Sisään kirjautuminen kello 22.49 ja nyytti sylissä 1.37, nopea kaveri,

Tähän päivään kun pääsee ja miettii viikontakaista vuosaaren siltaa ja poliisin kommenttia sillan jälkeen,
NOPEA KAVERI, ei ollut isillä samanlaiset onnen kyyneleet poskella mitä synnytys-salissa oli.